Atsiiiuuh. Köh. Köh. Köh. Hiiiih. Pokspokspokspokspoks. Hhihihihiii. Pokspoks. Ahuhuhuu. Pokspokspoks.
Tämä kipeänä olo, neljän seinän sisällä jököttäminen selvästi pehmentää aivoja. Ei, siis ihan totta. Tolta tämä iltapäivä on nyt suurimaksi osaksi kuulostanut. Ette ikinä arvaa, kuka löysi pahvilaatikosta kuplamuovia. Ettekä varmasti arvaa, laittoiko henkilö sen roskiin vai alkoiko kenties huomaamattomasti hieman poksautella kuplia. Ihan totta - se on ihan mielettömän koukuttavaa!
Mulla on ihan järjetön määrä kaikkia koulujuttuja rästissä, ja ylimääräistä aikaa ei todellakaan ole niin paljon, että voisin päivät pitkät poksutella kuplamuovia! Onkohan kukaan koskaan laskenut, kuinka koukuttavaa poksauttelu on esimerkiksi verrattuna kahviin? Noh, onneksi sentään viimeksimainitusta pystyn helposti pitämään näppini - ja suuni - erossa. Hyh.
Ketään muita kuplamuoviaddikteja?
tiistai 1. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)